sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tätä Minni syö tänään

Moi,

Meidän shunttipotilas pysyy toistaiseksi vielä hengissä ja voi (kopkop) hyvin oheisilla tuotteilla:

  • Vauvan Muksupuurot ruokakermalla ryyditettynä (erityisesti hedelmä- ja persikkapuuro maistuu). No, onpahan vitamiinit kohdallaan ja kermasta saa rasvaa.

  •  Hau Hau -kanakierteistä, Dogman stripseistä (tai vastaavista) sekä King Delice -kanatikuista (tai vastaavista) Minni saa proteiinia.


  •  Näiden lisäksi Minni saa satunnaisesti esim. nakin, leipäpalan (voideltuna voilla ja/tai ketsuppitipalla), keksiä, maitonappeja, jugurttia, vähän kalaa....
  • Se ainoa ruoka, jota Minni virallisesti saisi syödä eli Hill's l/d maksasairaan koiran dieetiruoka, ei Minnille uppoa. En jaksaa enää heittää seteleitä ikkunasta ulos.... Sen sijaan olemme vihdoin piiiiitkän kokeilun tuloksena löytäneet yllämainitun ruokavalion, jolla koira pysyy kunnossa, saa vitamiinit, vähän proteiiniakin, ei oksentele - ja jota se suostuu syömään!! Ainakin vielä.

Näillä mennään toistaiseksi :)

t. Sari

Vahdissa

Morjens!

Oon ollu talvilomalla. Vaikka kiirettä on kyl pitänyt. Mä olen pitänyt vahtia meitin pihalla. Sieltä on hyvät näkymät nyt joka paikkaan, ku isi on tehny mulle vartiopaikan.



Ja nyt ku mä olen syönyt vähän paremmin, ni mä oon jaksanut leikkkiä ja (heh) lihonutkin vähän! 


 
Yhtä mä kyllä inhoa, ku noi pallot menee aina sohvan alle. Ei o kiva.









Vetoleikit on mun erikoissuosikkeja. Tässä mä olen jo valmiusasennossa.

Mä sain muuten tommosen kissanputken meikäläisiltä. Sitä on hauska syödä :)
 

PÖÖ!

Grrrrrrr!     
Ihanaa, kun on kevät ja ilmat lämpenee! Mä en yhtään tykkää pakkasista. Nyt taas tarkenee paremmin ulkoillakin. Oli muuten hirveesti taas pissapostia....en jaksanu millään lukea kaikkia...









Ihanaa kevättä kaikille meidän ystäville!

t. Minni ja Sari 
 

lauantai 9. helmikuuta 2013

Moro!


Mä oon kyl aikas kyllästyny tähän talveen. Mut onneks linnutki jo laulaa, nii et taitaa kevät tulla.
Kävin äitin kaa kunnon lenkuralla tos yhten päivän ku ei ollut yhtään pakkasta; tarkeni paremmin. Mullon kyl aikas edustava toi toppatakki. Äiti sano, et se haluis samanlaisen, mut mä kyl luulen, et ne ei tee Hurtal semmosii kokoi ku 89XL jne...(heh, äiti on aika paksu, hih).



Te kai kuulitte, että mä oon alkanu syömään. Vähän kyl hävettää, pakko sanoo. VAUVAN RUOKAA! Mutta ei voi mitään, ku se on hyvää. Sitä mä sitte syön. Muksu-puuroa aamulla, päivällä ja illalla. Mutta siel sairaalassa ne sanoki, että mä oon ikuinen pentu ("forever puppy"), kun mullon myrkkyi päässä, ni mä en ikinä kasva aikuiseksi. Heh, vähä hassuu...



Mulla oli täs yhtenä päivänä tosi kylmä. Oliskohan jotain flunssaa tulossa, sitä on kai liikkeellä.
Isi ei ollut edes takkaa laittanu päälle, olikohan se rikki tai jotain. No, enivei, mä menin sitten peiton sisään ku mua niin palensi.


Mä oon muuteksee päättänyt viel sinnitellä täällä jonkin aikaa...

t. Minni

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Stadissa

Hei,

Minnin äippä täällä kirjoittaa. Kävimme eilen Viikin Eläinsairaalassa tilannearviossa. Tilanne on huono, mutta se oli odotettavissakin. Tosin valopilkkujakin löytyi: Minnin lihakset ovat pysyneet hyvässä kunnossa eikä aliravitsemuksesta ole vielä havaittavissa ulkoisia merkkejä. Minnin paino on myös pysynyt ennallaan viiden kilon tuntumassa. On siis syytä hymyilläkin :)

Sen sijaan veriarvot olivat mykistävät. Maksa-arvot olivat huonontuneet ja ammoniakkiarvo oli nyt 90 (viime syyskuussa 40). Urea sen sijaan oli yllättäen normaali; olisikohan sillä jotain tekemistä runsaan juomisen kanssa, mietin vaan...

Lääkäri ei antanut toivoa, mutta emme me sitä odottaneetkaan. Minni voi mennä nopeasti, muutamassa viikossa tai voi elää korkeintaan muutaman kuukauden. Puolen vuoden kontrolliin lääkäri ei enää kehottanut tulemaan, koska se on liian kaukana. Enintään parin kuukauden päästä, jos Minni on vielä hengissä.

Kuulemma Minnin vointi saattaa kehittyä tästä niin, että pahanolonkohtaukset tihenevät ja pitenevät. Voi tulla sekin hetki, että Minni ei lainkaan kunnolla toivu enää oksennuskohtauksesta. Silloin tiedämme, että maksa vetelee viimeisiä. Maksan romahtaminen voi tosin olla paljon äkillisempikin, mutta täytyy toivoa, että ei.

Mutta siis tähän väliin täytyy sanoa, että kyllä elämä on ihmeellinen. Ja se on sitkeässä, kun se on kerran alkanut (tämän olen itse todeksi elänyt, kun tyttäreni syntyi keskosena vuonna 2001 lähes 12 viikkoa etuajassa ja painoi syntyessään 1050 grammaa. Silloin joku tuntematon ihminen lohdutti minua sanomalla, että elämä on sitkeässä. Se ei vähällä kuole, kun se on kerran alkanut! Ja niin vain on tyttöni tänään pitkänhuiskea lähes 12-vuotias, fiksu koululainen...). 

Niin, siis: Minni on yllättäen alkanut syödä puuroja, erilaisia kanatikkuja, ja lisäksi annan leipää, jotain keksiä, jugurttia, joskus nakkia tms. Nyt menee 3 x päivässä ja röyhtäys vaan kuuluu. Nyt on taas lihaa luiden ympärillä ja turkkikin näyttäisi vähän kiiltävämmältä. Ja koira vaan leikkii ja peuhaa ja nukkuu melkein yön läpeensä. Ei paljon tervettä häpeä! 

Että jännityksellä tässä nyt odotetaan, miten ja milloin se katastrofi sitten alkaa...

Siihen asti, hyvää kevättä kaikille armaat ystäväni :)

Sari

ps. Ensi viikolla tietysti taas kirjoitan, että mitään ei syödä ja pelkästään oksennetaan, mutta katsotaan nyt....tämä tälleen aaltoilee :)