lauantai 21. joulukuuta 2013

Lämmin kiitos!

Hei,

Valtavan iso kiitos kaikille Minnin kamusille ja kaikille lukijoilleni osanotosta ja myötäelämisestä surussamme. Kiitos kaikista rohkaisevista ja lämpimistä kommenteista, joita olen saanut. Ikävämme on kova, mutta toisaalta on ollut suuri helpotus tietää, että Minni ei ainakaan enää kärsi sairaudestaan. Jotenkin haluan ajatella, että siellä jossain Minni kirmaa terveenä uusien ystäviensä kanssa ja valmistautuu nauttimaan jouluaterialla kinkkua ja maksalaatikkoa, kun ei koskaaan eläessään niitä saanut syödä.

Joulu tulee koirattomaankin taloon. Meitä lohduttaa tänä vuonna hiukkasen se, että Minnin kissaserkku Vili saapuu taas vieraaksemme ja saamme paijata sitä niin paljon kuin ikinä haluamme.

Oikein ihanaa, levollista, herkullista, tunnelmallista ja leikkisää Joulua teille kaikille ja onnellista Uutta Vuotta!
 Voikaa hyvin!


Sari

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

R.I.P.

Hei hei Minni-rakas!

Minni (Freunds Ninelka 4.6.2011-1.12.2013) nukkui pois tänä iltana kello 19.15. Melkein 2,5 vuotta Minni jaksoi taistella maksashuntin kanssa.



Meillä oli eutanasia-aika varattu Minnille 3.12.  Viikin Eläinsairaalaan, mutta emme ehtineet sinne saakka. Minnin vointi huononi nopeasti jo tänä iltana. Pääsimme Mäntsälässä Saaren Yliopistollisen pieneläinklinikan päivystykseen (toimii Tuotantoeläinsairaalan yhteydessä), jossa lääkäri ja kolme harjoittelijatyttöä hoitivat Minnin viimeiselle matkalle lempeästi ja koiraa sekä meitä kunnioittaen. Sain pitää Minnin sylissäni, kun rauhoittava lääke teki tehtävänsä ja Minni vajosi hyvin nopeasti unen kaltaiseen horteeseen. Sen jälkeisistä toimenpiteistä Minnillä ei ollut paljonkaan käsitystä, ehkä parin luomen räpäytyksen verran. Olimme mieheni kanssa Minnin luona viimeisiin sydämen lyönteihin asti ja vielä senkin jälkeen.

Olimme kyynelissä kaikki, minä, mies, harjoittelijat...lääkärikin ääni käheänä.

Lääkäri sai Minnin reagoimisesta rauhoittavaan lääkkeeseen sen käsityksen, että tulimme aivan oikealla hetkellä. Minni oli todella heikossa kunnossa; hänen maksansa oli aivan lopussa. Ulospäin pirteä, leikkisä, sinnikäs...loppuun asti. Eikä maksan heikkous näkynyt edes verikokeissa. Mutta myrkytystila oli jo liian suuri maksan kestettäväksi.

Minni-blogi hiljenee. Vastailen kuitenkin edelleen kysymyksiin, jos maksashuntti jotakuta askarruttaa...

Terveisin,
Minnin Mamma, Sari,
joka toivottaa kaikille Minnin kamusille oikein ihanaa joulua! (Käyn kyllä lukemassa juttujanne :))