Maksashuntti

Minniltä löydettiin keväällä intrahepaattinen maksashuntti, kuten olen jo aiemmin jollain sivulla kertonutkin. Eli Minnin maksan sisäpuolella kulkee ns. oikovirtaussuoni, jota kautta osa verenkierrosta ohittaa maksan. Näin ollen Minnin elimistö voi herkästi joutua myrkytystilaan, josta sitten seuraa erilaisia mm. neurologisia oireita. Niiden takia me alunperin lääkäriin lähdimmekin.

Minnin ennuste oli ensi alkuun huono. Olimme jo varmoja, että ainoa vaihtoehtomme on nukuttaa Minni, koska emme halunneet ryhtyä kalliiseen (n. 2500 euroa) shunttileikkaukseen, jonka lopputulos kaiken lisäksi oli erittäin epävarma. Elimme ensin siinä uskossa, että ilman leikkausta Minni joutuisi lopun ikäänsä (joka jäisi hyvin lyhyeksi) syömään kallista maksavikaisen koiran erikoisruokaa ja lääkkeitä, eikä koskaan saisi mitään muuta. Näin askeettista ruokavaliota emme halunneet pienelle koirallemme, joka muutenkin on hyvin nirso ja herkkä kyllästymään ruokiinsa. Olisi aika haasteellista saada vaihtelua aikaan, jos mahdollisia ruokia olisi vain 1-2.

Lopulta Viikin eläinsairaalan kirurgi Outi Vapaavuori kertoi maksashunttien hoidossa kehitytyn niin paljon, että nykyisin ajatellaan maksashunttikoirankin voivan jo syödä lähes normaalia ruokaa. Pois lukien vain punainen liha. Edellytyksenä olisi kuitenkin laktuloosilääkitys, jota koiralle joutuu antamaan koko tämän loppuiän, jotta ammoniakkiarvot eivät pääse kohoamaan. Kaikenkaikkiaan Minni saattaisi elää pitkänkin koiranelämän - tai lyhyen - mitään takuutahan lääkäritkään eivät voi antaa. Shunttien hoidosta ei ole vielä riittävästi seurantatutkimusta, jotta voitaisiin sanoa, miten koira milläkin hoidolla menestyy.

Päädyimme siis siihen, että Minni saa olla ja elää meidän kanssamme niin kauan kuin terveenä pysyy. Jossain vaiheessa eteen saattaa tulla maksan vajaatoiminta, mutta toivotaan, että Minnillä on silti edessään monia ihania koiranvuosia :)



MAKSASHUNTTIKOIRAN RUOKAVALIO


Olen saanut paljon kyselyjä maksashunttikoiran ruokavaliosta. Meillehän sanottiin Viikin eläinsairaalassa kotiin lähtiessämme, että Minni voi syödä normaalisti (pois lukien punainen liha, veri, sisäelimet ja BARF eli raakaruoka), kunhan sille antaa päivittäin laktuloosilääkkeen.

Me olemme tulkinneet tuon ohjeen niin, että emme anna Minnille mitään, missä on naudan- tai possunlihaa, verta tai sisäelimiä. Emmekä anna minkäänlaista lihaa raakana. Tämä vaikeuttaa ruoan hankkimista melkoisesti, sillä lähes kaikki markettien eläinruoat ovat Minniltä kiellettyjä. Vaikka nappulapussin tai purkin kyljessä sanottaisiinkin, että sisältää kanaa/kalkkunaa/lammasta, siinä on yleensä aina jotain muutakin. Olenkin todennut, että shunttikoiralle saa parhaiten ruokia nettikaupoista.

Vaikka Minni saisi syödä ns. normaalisti, olemme silti pitäneet Minnin ruokavalion punaisena lankana Hill's l/d maksavikaiselle koiralle tarkoitettua ruokaa, jota saa esim. eläinlääkäriasemilta nappuloina ja purkeissa.




Kyseinen ruoka sisältää vain yhtä valkuaisen lähdettä, joka on todella helposti sulavaa. Laadukas erikoisruoka maksaakin sitten enemmän: yksi purkki maksaa n. 4 euroa. Jos koirallamme olisi normaali ruokahalu, ruokaa menisi purkki päivässä.

Mutta kas kun Minni sattuu olemaan erittäin nirso ja herkästi kyllästyvä. Ja kun se on sairas koira, siihen ei uskalla täydellä teholla soveltaa sitä nyrkkisääntöä, että "ei terve koira itseään nälkään tapa". Niinpä Minnin kanssa on tehty kaikki mahdolliset virheet eli Minnille on tarjottu jotain muuta ruokaa, jos yksi ei kelpaa. Ja niin on kierre ollut valmis! Näin se menee (malliesimerkki Minnin ruokasyklistä):

päivä 1: Hill's purkkiruokaa, Minni syö hyvällä ruokahalulla 3 kertaa päivässä

päivä 2: Hill's purkkiruokaa, Minni syö hyvällä ruokahalulla aamiaisen, lounasta näykitään ja illallisesta menee puolet

päivä 3: Hill's purkkiruoasta menee aamiaisella vain vähän, lounaalla ei lainkaan ja kun illallakin vain käydään haistelemassa, äiti antaa vähän jotakin nappuloita. Ne menee kädestä syöttäen.

päivä 4: Hills' purkkiruoka ei mene ollenkaan. Ei, vaikka siihen sekoittaisi jugurttia, viiliä, raejuustoa, sulaa voita tai ketsuppia. Hau Hau -kanakierteet sen sijaan maistuvat. Ja herkut, kalkkunanakit, voileipä, keksit ja jäätelö, jos niitä annettaisiin.

päivä 5: Minnin ruokavalio on muuttunut taas "sillisalaatiksi" eli purkkiruoka ei mene ollenkaan, eivätkä myöskään mitkään talossa olevista 4 nappulamerkistä. Vain ns. ihmisten ruoka kelpaisi (Hau Hau -kierteiden lisäksi). Niinpä Minni saa
eri aterioilla sitä mitä kulloinkin sattuu olemaan:
- nakin
- voileivän (ruis- tai vaalean, voideltuna)
- viiliä, kermaviiliä, jugurttia (maustamaton ei mene, mutta esim. vaniljajugurtti menee), raejuustoa (menee joskus), juustoa...
- ruoalta ylijäänyttä kanaa tai kalaa, tonnikalaa
- banaania, omenaa, mustikoita, mustaviinimarjoja...
- jotain ihkauutta purkkiruokaa jne.

päivä 6-7: sama jatkuu...

Kun toinen viikko alkaa ja Minnin ruokia on kokeiltu jos missäkin muodossa, osoittautuu yleensä, että juuri mikään ei enää kelpaa ja että koko perheen hermot kiristyvät, kun kaikkien aika menee vain yhden pienen koiran syömistä vahtiessa.
Siinä vaiheessa on tehtävissä enää vain yksi asia: kurinpalautus. Minnin ruokailu palautetaan alkuasetelmiin. Kaikki herkut ja muut ruoat pois, ja palataan Hill's purkkiruokaan.

1-2 vuorokautta Minni saattaa paastota, sitten se alkaa taas syödä. Ja sitten taas purkkiruokaa meneekin (jos hyvin käy) jopa viikon verran niin, että ehdimme jo luulla koiran ruokahalun muuttuneen pysyvästi. Mutta ei....ei siitä ole toivoa; kyllästyminen tulee yhtä varmasti kuin yö seuraa päivää.

Mitä shunttikoira sitten saa syödä?

Jos koirasi ei ole nirso, vaan syö hyvällä ruokahalulla, selviät maksashuntin kanssa todennäköisesti ihan mukavasti.

Koirat tarvitsevat PROTEIINIA kasvaakseen ja voidakseen hyvin. Shunttikoiralle proteiini on suurin myrkky, joten on etsittävä helposti sulavia proteiinin lähteitä: kala, kana, kalkkuna, lammas käyvät hyvin. Itse annan näitä kypsennettyinä tai säilykkeinä. Verkkokaupoista löytyy laadukkaita ruokamerkkejä (keskimäärin 2.50 e/purkki) esim. Belcando, joissa on vain yksi proteiinin lähde. Eli jos tilaat kanaruokaa, siinä ei sitten ole nautaa ja sisäelimiä kanan lisäksi, vain pelkkää kanaa ja esim. riisiä. Näin voit olla varma, että koirasi ei saa mitään sopimatonta.

Myös kasvisproteiinin lähteitä voi käyttää. Amerikkalaisilta liver shunt -sivustoilta löytyy paljon mainintoja soijan käyttämisestä shunttikoiran ravintona. Olen jo ostanut soijanappuloita kaappiin, mutta en ole vielä valmistanut niistä mitään. Ajattelin kypsentää ne jossain maukkaassa liemessä ja tehdä niistä jonkun soosin, jota koiraparka erehtyisi luulemaan ihmisen ruoaksi...

HIILIHYDRAATIT tietysti tukevat hyvin shunttikoiran ruokavaliota. Ne pitäisi vain yrittää saada nautituksi muuten kuin sokerina, ettei koiran hampaat hajoa ennen aikojaan. Meidän Minni tykkää - omituista kyllä - marjoista. Se noukkii mustaviinimarjoja pensaiden alaoksilta suoraan suuhun ja mustikoita suoraan varvuista. Kyllä kakka onkin sitten mustaa! Kotimainen omenakin tuntuu maistuvan.

Kuten huomasit, olen antanut Minnille myös nakkia ym. täysin järjetöntä koiranruokaa ylipäänsä! Nakissa on lisäaineita ja suolaa vaikka millä mitalla, eikä niitä kannata antaa koiralle missään tapauksessa.

Paitsi ehkä juuri tässä tapauksessa: me tiedämme, ettei Minni ole kovin pitkäikäinen. Sen ei silti tarvitse elää lyhyttä elämäänsä askeettisesti nälässä kitkuttaen. Sen takia olemme silloin tällöin antaneet sille nakin tai kaksi. Saapahan jotakin, mikä edes muistuttaa lihaa...

Meidän koiran vatsa ei muuten sulata makaronia, vaikka muuten sitä saisi kyllä antaa. Kuten myös riisiä. Pastat ja spagetit tulevat kaaressa oksentaen ulos. Ja muutenkin oksentaminen tuntuu olevan shunttikoiran säännöllinen juttu: parin viikon välein Minnille tulee huonon olon kohtauksia, jolloin ruoat puklataan sohvan alle ja sitten muristaan ja ollaan kauhean vihaisia kaikille, jotka yrittävät siivota oksut pois. :(

Tässä vähän kuvia ruoista, joita shunttikoiralle voi antaa:




Ja jotta nirso koira ei ihan nääntyisi, kun on välillä useammankin päivän todella vähällä ruoalla, olen antanut Minnille lisäravinnetta ruokalusikallisen päivässä. Tämä on kätevää: Se on kuin hunajaa, jonka voi puristaa tuubista lusikkaan, josta koira sen sitten hyvällä halulla nuolee:



Kaiken kaikkiaan Minni on voinut melko hyvin siitä lähtien, kun pääsi keväällä Viikin eläinsairaalasta kotiin shunttitutkimusten jälkeen. Mitään varsinaisia shunttioireita ei ole ollut. Äskettäin käytimme Minnin eläinlääkärissa verikokeissa, ja niistä selvisi, että Minnin munuaisarvot viittaavat aliravitsemukseen ja sappihappoarvot ovat edelleen kymmenkertaiset terveen koiran arvoihin verrattuna. Siihen nähden Minni voi hyvin. En tiedä sitten, miten nopeasti Minnille kehittyy tätä tahtia maksan vajaatoiminta, joka lopulta sitten koituu kuolemaksi. Toivottavasti ei vielä pitkään, pitkään aikaan.



Ja lopuksi: älä anna koirallesi maksalaatikkoa, jos sillä epäillään maksashunttia. Maksalaatikko on shunttipotilaalle ihan kauheaa myrkkyä, niin suurta herkkua kuin se koiralle onkin.

Ja muistathan, että kaikki mitä edellä kirjoitan, on minun sovellukseni siitä, mitä olen lääkäriltä saanut kuulla. Muista aina kuunnella omaa lääkäriäsi, kun saat ohjeita shunttikoirasi hoitoon.

Ja vielä: älä usko kaikkia niitä lääkäreitä ja kasvattajia, jotka sanovat, että shunttikoira kannattaa lopettaa saman tien. Kyllä shunttikoira voi elää ihan hyvän elämän, lyhyemmän varmaankin, mutta hyvän. Näillä mennään.

Onnea sinulle ja koirallesi!

15.9.2013 Päivityksiä ruokavalioon

Minni on pärjäillyt maksashunttinsa kanssa nyt jo yli 2-vuotiaaksi. Helmikuussa 2013 Viikin eläinsairaalan kontrollissa käydessämme kolme lääkäriä yritti vääntää meille ratakiskosta, että eikö nyt olisi jo aika päästää Minni viimeisille unille. Kyllähän me tilanteen tiesimme, ja päätimme katsoa Minnin tilannetta järki kädessä,  päivän kerrallaan. Mutta kas, Minnin vointi koheni ja on ollut aika hyvä siitä asti. Vaikea viedä piikille koiraa, joka on energinen, iloinen, nukkuu hyvin, leikkii ja syökin ainakin joten kuten. Ja vain harvoin nappaa omistajaansa nilkasta (silloin tietää, että olo ei ole paras mahdollinen)...

Minni ei ole helmikuun jälkeen syönyt muruakaan "sitä ainoaa ruokaa, jonka lääkärit sille enää sallivat" eli Hill's  L/D dieettiruokaa. Mutta olemme hyödyntäneet kaupan vauvanruokahyllyt, varsinkin Muksupuurot kerman kanssa menivät jossain vaiheessa todella hyvin. Sen jälkeen kävimme läpi kaikki kissanruoat, mikä olikin ihana löytö. Kissoille kun tehdään paljon enemmän kalaruokia kuin koirille, ja niiden valkuaispitoisuus on yleensä jotain 10% molemmin puolin. Erittäin sopivia siis. Kun Minni oli kyllästynyt vauvan- ja kissanruokiin, löysin LIDL:n kissan lihatikut, joissa on markkinoiden paras hintalaatusuhde. Kala- ja kanatikkuja 10 tikun pakkauksessa hintaan 1,85 euroa. 

Nyt Minni syö siis kermaviiliä (joskus kermalla pehmennettynä), johon on pilkottu LIDL kana- ja/tai kalatikkuja, ehkä yksi Hau Hau -kanakierre, joskus kalkkunanakki. Toisinaan leipää tai muroja. Vähän jotain keksiä joskus herkuksi. Ja sitten jälkkäriksi koiran maitonappeja. Joskus jäätelöä.

Ja kaiken a&o on laktuloosilääke eli 2 x päivässä 3 ml Levolacia.

Näillä mennään.  Ei ehkä pitkään, mutta vähän aikaa. Koiran voinnin mukaan.